...Päivitetty illalla sillä "mitä todella tapahtui" ja kuvilla ;)

Eipä enää tarvitse  miettiä "vapaapäivän" töiden priorisointia.

Ensin soitti ystävä Espoosta, saattavat tulla vkonloppuna kylään; siivottava lisää, huomenna ip.

Sitten toinen ystävä toi äsken peurankropan, joka nyt on jätesäkissä portin ulkopuolella; siivottava se, tänään.

Kuuluin siihen porukkaan, joka melkeinpä mieluiten osti lihat vakuumissa. Ja kalat fileerattuna.

Ensin asiaa muutti asuminen Espanjassa. Menin pääsiäiseksi ostamaan lampaanviuluja, kaksi kpl - por favor! Myyjä meni takahuoneeseen ja näytti kokonaista lampaan peräpäätä - si, si! Kun sitä halkaistiin, toivoin ettei häntä tule mukaan, mutta niin se vaan kökötti toisessa paistissa (pierna). Claro! Norjalaista kokonaista merilohta (salmón) sai naapurikaupasta todella edullisesti, tyttö ei osannut sitä kunnolla fileerata (ei halunnut, koska hinta oli kokonaiselle). Joten sitten ryhdyttiin ostamaan kokonaisina. Päästä ja perkeistä ensin kalaliemi ja sitten -soppa, johon huonoimmat kohdat fileistäkin mukaan. Pään ja perkeet putsasin tietenkin huolellisesti keittoon mukaan. Fileistä peräpäät graavasin, loput savustettiin. Espanjassa ei savukalaa tunneta siinä määrin kuin Suomessa. Mepä veimme sinne nokkelan savustamon, jota kivien päällä toholla lämmitettiin. Siitä tuli myös joululahjatehtaamme: savustettiin pieniä taimenia (trucha), joita jaeltiin jouluksi niin suomalaisille kuin espanjalaisillekin ystäville. Passiivimuoto tässä tarkoittaa, että mies savusti, minä avustin.

Syksyllä 2003 ryhdyin ruokkimaan koiriani BARF:lla eli luilla ja raakaruualla. Tuli tutuksi niin kanan (pollo) kuin kanin (conejo) anatomia. Kanin ostin edelleenkin valmiiksi paloiteltuna: ne kokonaiset, nyljetyt kropat lihatiskillä ovat edelleenkin mulle liikaa.

BARF-koiran synttärikakku: vähän hienompaa, koska Rundi täytti tässä 10v (3v 3kk sitten)

Samana päivänä vietettiin Doriksen 1v-synttäreitä.

 

Suomessa naapuri on Metsästäjä. Sattuneesta syystä lupia on paljon suhteessa metsästysseuran jäseniin. Pakastimiin mahtuvat vain parhaat jalka-, paisti- ja fileelihat. Minun onneni. Nyt olen jo vuosikausia putsaillut hirven- ja peurankroppia & jalkoja sekä meille että koirille. Lihanleikkaajan taidot ovat mutu-tuntumalla ehkä vähän kehittyneet. Aseina: Rosellin pikkukirves (ihana), rautasaha, puukko ja Rosellin Pikkukokki-veitsi. Aluksi tein hommaa ulkona olevan tason päällä, mutta nykyään teurastamo sijaitsee lämpimällä terassilla. Jätesäkeillä vähän suojaan paikkoja, pöydän päälle iso puinen leikkuulauta, astioita lajitteluun (jauhelihaksi ihmisille, jauhelihaksi koirille, palalihaa ihmisille, lihaiset luut koirille, luut keitettäväksi lientä varten jne.). Vähän se on veristä hommaa, mutta kannattavaa ja lopputulos on herkullinen. Päämotiivini aluksi oli kuitenkin se, että sain koirille terveellista monipuolistusta ruokavalioon ilmaiseksi.

edit. Tässä vaiheessa olin sahannut niskan/kaulan jo pois ja se porisi kattilassa:

Tämän syksyn ekan hirven mahalihoja käytin keittoon, jota söimme yhdessä Miikkan (poika, -71) ja lapsenlapsosten Olgan (-98) ja Elsan (-00) kanssa. Maistui, jopa tytöille. Miikka itsekin on innostunut kokki, joka ostelee joka syksy hirvenpaisteja ja kokeilee kaikenmoista. Kyseli syödessään, josko liha on paistia. Vastasin, että joitain mahalihoja (niin, etteivät tytöt kuulleet). Tuli hyvä mieli, siitä että osaa hyödyntää "roskalihaa" ja tehdä siitä vielä herkullista.

Peuranluita en syötä koirille, koska ne säröilevinä aiheuttavat helposti ripulia. Hirvenluut taas ovat loistavia, niinpä pakastimissani nytkin suuren osan valtaavat epämääräiset luumöhköt. Kylkiluut ovat pehmeitä ja pikkukoiratkin vetelevät niitä tehokkaasti. Sain syksyllä myös kokonaisen hirvenmaksan. Päätin keittää sen (10 l kattila oli lähes täynnä), koska villieläimen sisäelimistä en uskalla olla ihan varma ja raaka maksa ei ole koirien suurinta herkkua. N. kerran kahdessa viikossa koirat syövät herkullisen hirvenmaksa-aterian raakakasvismössön tai puuron kera.

Ihan ekalla kerralla kun sain hirveä, kokeilin antaa ne vapaasti syötäviksi. Ei hyvä: meidän ruokaterroristi halusi kaiken itselleen. Olihan tuo kuitenkin juhlaa vanhalle koiralle:

No, se peura pihalla. Täytyy sahata kaula poikki ja keittää se kokonaisena: olen huomannut, että siinä on hyvää lihaa, jonka saa irti parhaiten keitettynä; sopii höystöön tai keittoon. Selkärangasta irrotan parhaat lihapalat (siis fileet on viety) meille, huonoimmat koirille. Kirveellä pilkon sen pätkiksi ja keitän liemeksi. Sama tapahtuu kylkiluille. Liemeen mukaan kaikenlaista. Minulle on opetettu: hirvi=nauta, peura=lammas, joten nyt mukaan menee ainakin rosmariinia, timjamia, valkosipulia, sipulia, pippureita, laakerinlehtiä - taidan hakea metsästä katajanmarjojakin. Keitän liemen vielä kunnolla kokoon. Pakastan sellaisiin ruskeisiin muovitölkkeihin, joita innokas cappuccino-juoja hetkessä kerää lähes vaivoiksi. Lientä voi käyttää kastikkeisiin ja keittoihin, kunhan muistaa ominaismaun.

edit. Kylki- yms. luut kiehumassa, liemi valmistuu. Mukaan meni suunnitellun lisäksi kuivattua lipstikkaa, paprikaa ja salainen aseeni: kanelitanko (kokeile joskus kanelia lihapullissa, yllätyt!):

Liemistä vielä: vävy on keitellyt täällä kesäisin sky-lientä, jota myös on pakkasessa. Kerron siitä tarkemmin myöhemmin. 

Tässä kuva liemikattilan putsaajista:

 

Sorry, en saa koirakuvia suurempina, ne on siirretty facebookista - johtunee siitä. Ko. kuvia ei ole tallella muualla, koska se prkleen kovalevy hajosi. Josta ei vieläkään ole tullut "pelastustietoa".

Nyt lihanleikkaajan essu eteen ja töihin. Ensin pitää tyhjentää kottikärry puista, että saan peuran sisälle. Miehen vammautumisen myötä positiivista on pyörätuoliluiska, josta huristelen kotti- yms kärryillä sujuvasti suoraan terassille. Milloin mitäkin kuljetellen. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin :)

Raija

P.S. Vapaapäivällä tarkoitan sellaista päivää, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään. Huomenna taas miehen ryhmäkuntoutus klo 10. Yleensä molemmilta on voimat poissa loppupäivän noiden menemisten jälkeen, joten turha pahemmin suunnitella mitään isompaa.