Olipas tylsä päivä.

Aamulla aikaisin ylös. Cappuccino. Miehen herätys. Hänelle kuppi kahvia ja korvapuusti.

Sitten mies suihkuun. Se on aina vähän operaatio. Aluksi käytettiin sellaista suihkutuolia, jonka pujotin suihkukaappiin. Sitten pujotin paniikissa olevan miehen sinne. Kurkottelin itse kaapin ulkopuolella pestessäni häntä.

Jossain vaiheessa keksin ratkaisun: suihkun letku yltää wc-pöntölle asti ja (luojan kiitos) meillä on kunnon kaato.Nyt sitten kylvetys tapahtuu niin, että mies istuu pöntöllä ja minä suihkutan. Sujuvampaa.

Suihku tehdään aina täysin samalla kaavalla, muuten se ei onnistu. Ensin valutan lavuaariin vettä kunnes se on varmasti kuumaa. Sitten varoitan  - Nyt kastuu!

Suihkutan ensin selkään, jossa vähiten tuntopisteitä. Pikkuhiljaa päähän shamppoo, suihku miehen omaan oikeaan käteen ja ohjaus genitaaliin. Sillä aikaa vaahdotan pään, kainalot yms. Sitten  -Silmät kiinni!

Suihkutus päähän, parrankin pesu. Peppu. Tehosuihkulla varpaanvälit. Vielä yleissuihku. Ja äkkiä pyyhe ennen kuin kylmä iskee.

Lastalla pahimmat vedet lattialta pois. Matto tai pyyhe varmistamaan kävelyä. (Muuten meillä ei pikkumattoja voi käyttääkään, koska niihin voi kompastua.) Kylpytakin pukeminen: ensin vasen hiha, pujotus ja oikea hiha; ylösautto ja vyön solmiminen.

Seuraavaksi laitan lavuaarin oikeaan laitaan hammastahnaa  ja avaan hanan. Mies pesee hampaat itse sähköharjalla. Ja pikkuhiljaa köpöttelee kaiteiden avulla sitten takaisin tupaan.

Puetaan. Taas sama kaava: ensin halvaantuneen vasemman puolen pukeminen (riisuminen tehdään sitten toisinpäin). Mies muistuttaa dödöstä, sen hän aina huomaa. Dödö on tuvan takanreunuksen vakiokoriste.

Mies saa itse sukat (vain äitini kutomat villasukat kelpaavat) ja kengät jalkaan. Sinä aikaa minä yleensä kampaan ja meikkaan itseni - siis jos ollaan lähdössä.

Päällysvaatteet. Pyörätuolilla terassin liukuovelle, sieltä keppi käteen ja menoksi. Aikaa menee vielä noin 10 min. ennen kuin starttaamme pihasta.

Tänään olimme tk:ssa jo yllättäen klo 9:50. Yleensä saavumme tasan klo 10:00 tai vähän yli. Ryhmäkuntoutus, Voimaa vanhuuteen -projekti. Olin aluksi vähän epäluuloinen (mieheni on 66v, eikä minusta vanhus ja suurin osa muista on 8-kymppisiä), mutta kivasti on mennyt. Kaikki vanhukset ovat parempikuntoisia, joten mieheni työllistää täysin toisen ohjaajan. Jalkaprässissä menee jo 90 kg, alku taisi olla jossain 50 kg:ssa. Joulukuussa tehdyn Toimiva-testin tulokset olivat joka kohdalta huomattavasti paremmat verrattuna syyskuuhun.

Tosin sanotaan, että aivohalvaus vanhentaa 20 vuotta. Jotenkin se pitää paikkansa. Tukkakin on harmaantunut ja harventunut hetkessä.

Kuntoutuksen aikana käyn kaupassa. Ihmettelen sitä, että vaikka ei ole mitään ostettavaa, saan aina aikaiseksi ison laskun. Kotiin postilaatikon kautta joskus 11:30. Paimiosta paksu kirje, jossa aikoja ultraan, seuraavaan polikäyntiin jne.

Päivittelen blogin kirjoituksia. Pitäisi varmaan aina kirjoittaa uusi, vaikka houkutus laittaa kuvia suunnittelun toteutumisesta on suuri. Ehkä opin pikkuhiljaa.

Väsyttää, rytmi on sekaisin. Onneksi on mahdollisuus päikkäreihin. Mies nukkuu 4h, minä ehkä 1,5h.

Laitan mikroon valmisaterian (joita periaatteessa inhoan, tästä myöhemmin). Kokolihaleike ja muussia ja pikkuporkkanoita. Pitäisi tehdä jotain eilisille liemille ja lihoille, mutta päätänkin siivota: huomenna tulee vieraita. Kunnes yht'äkkiä tajuan, että onkin torstai. Vieraat tulevat vasta lauantaina, yes! Lopetan välittämästi ja siirryn nettiin. Paljon henkisempää hommaa!

Siis totaalisen tylsä päivä.

Positiivisinta päivässä: harakat ja närhet kilpailivat siitä, kuka on ekana ylhäällä puussa. Ystävä sanoi katselevansa lintuja ihan uusin silmin Lintupuistoni myötä ;). Hesariin lähettämäni Lukijan kuva (sama mikä on blogin aloituksessa) on Talven kuvia -kategoriassa 5. katsotuin.

Negatiivisinta päivässä: Tylsyys. Puut sisällä loppu ja pakkanen uhkaa. Torstai: jos olisi perjantai olisin jo siivonnut.

Visio huomiselle: Siivous. Peurasoppa valmiiksi. Onpas tylsää.

Raija