(Kirjoitin pitkän jutun, ajattelin esikatsella, menetin jutun, yritän uudelleen, prkl!)
Klo 6:30 heräsin tiukkasävyiseen huutoon: - Raija!
Menin tupaan. - Tää rossilattia on kylmä.
Mies oli unissaan raahautunut pois matolta vanhalle, rakoiselle lautalattialle. Vaikka takka vielä kyti ja peittoja oli paljon, olivat kädet kuolemankylmät. Harmittaa, etten muistanut Pekan edellisjouluista lahjaa: sähköhuopaa.
Uitettiin sorsaa ja sitten mies nousi konttausasentoon, josta hänet oli helppo avustaa seisomaan ja pyörätuoliin.
- Nyt nukkumaan! - Ei, vaan tupakalle ja telkkari auki!
No, eihän sieltä lauantaina 6:30 mitään tullut.
Aloitettiin yö uudelleen, nyt molemmat sängyssä. Otin puolikkaan nukahtamislääkkeen ja nukuin 5 t toiminnallisia, positiivisia unia nähden. Mies nukkuu vieläkin. Koiratkaan eivät herättäneet, taisivat olla yön tapahtumista itsekin väsyneitä.
Onneksi näitä kaatumisia ei satu usein, ehkä pari kertaa vuodessa, jopa harvemmin. Mustelmia on tullut, mutta niitä tulee Marevania syöville herkästi. Mies syö Marevania keinoläpän vuoksi, on syönyt jo vsta 1995. Synnynnäisestä aorttaläppäviasta tämä kaikki sairastelu sai alkunsakin.
Aamulla kaikki oli paremmin!
Raija
lauantai, 10. tammikuu 2009
Kommentit