Varmaan elämäni kauhein maaliskuu. Jollei sitten kauhein kuukausi ikinä.

Ihmeelliset pelkotilat vaivaavat. Beta-salpaajat jo käytössä, mutta nekin pelottavat. Yritän selvitä täysjärkiseksi tekemällä kaikkea mahdollista terapeuttista. Miljoona kasvia on kylvetty, osa menee kylmäkäsittelyn kautta (sinivaleunikko yms.).

Jostain syystä pahinta on ollut noiden koirien seuraaminen. Namu sai sen kohtauksen siitä stressistä, että Doris vahingossa hyökkäsi sen kimppuun ja että johtajakoiran rooli oli uhattuna. Ja nyt kun se hirveessä lääkityksessä huojuen  kokee olonsa epävarmaksi niin pelkää taas tytärtään ja siitä on uhkana uusi kohtaus ja mä kuljen siinä vieressä ja yritän estää tilanteita. Lääkitys on täydessä tehossaan vasta noin viikon päästä. Onneksi keksin ostaa apteekista DAPin.

Jussi viihtyy hoitokodissa ja sen puolesta mun ei onneksi tarvitse hirveästi stressata. Tiistaina sitten taas. Onneksi uusia kohtauksia ei ole tullut.

En ole syönyt kunnolla kohta kuukauteen, mutta paino ei vaan pahemmin laske. Kai sitä hyvä vasikka elää juomallakin.