Yksi parhaita asioita täällä asumisessa on näkymän avaruus. Näen kilometrikaupalla itään, länteen ja tietenkin siihen välille.
Alkujaan avoimeksi rakennettu iso terassi on nyt lasitettu ja pidän sitä (uhallakin) lämpimänä, ainakin tyyliin: vanhan ajan sali.
Sieltä maisema on nähtävillä panoraamana. Kolmella suunnalla vilahtelee myös vesi - vähän riippuen auringon valosta - mutta kuitenkin: asumme niemellä. Linkit valikossa on testbed, josta näkee juuri toteutuneen sään. Sieltä löytyy myös se virkkuukoukku, jonka "kainalossa" asumme". Välillä on hauskaa katsella testbedin pilviä "livenä".

Marraskuussa otettu kuva työhuoneen ikkunasta, pasianssi lävähtäneessä läppärissä:

27.12.08 auringonlasku värjäsi lounaisen taivaan uskomattomilla väreillä:

Nyt pilvet lentävät ja kaakossa on lievä auringonkajo. Lunta on vieläkin niin vähän, ettei maisemaa voi hirveästi kehua. Kynnökset ja sänkipellot lähes näkyvissä. Tuulinen ilma pitää Lintupuiston vakivieraista osan metsän suojissa, eikä tavallista aamupäiväkuhinaa siellä näy. Eilen laskin 60 yksilön keltasirkkuparven kauratarjottimella, mukana saattoi olla jokunen viherpeippokin (huono kiikari). Sain jouluna ison saavillisen kauraa naapurista, joten ruokaa riittää isommallekin sirkkuparvelle.  

Ketorin-temppuni onnistui ja jalat kestänevät pienen siivouspyrähdyksen. Tosin lisää joutuu ottamaan - ennaltaehkäisyksi.
Yritän pärjätä mahdollisimman pienillä kortisoni- ja kipulääkemäärillä, mutta kun välillä on tehtäväkin jotain.

Yö oli hyvä, kun sitten vihdoin maltoin mennä nukkumaan.  

Raija, vielä toivorikas (siivouksen suhteen)

P.S. Vitsi, osasin linkittää ja ihan ekalla yrittämällä (selkää leputtamassa ekan siivousrysäyksen jälkeen, jatkuu...)