Tänä aamuna ei ollut menoa minnekään. Nukuin hyvääsyvää unta peräti klo 10 asti, jolloin sain suloisen ja päämäärätietoisen herätyksen rouvakoira Namulta. "Kun riittävästi pussailee ja nuolee naamaa, niin se taatusti herää!" Luulen, että meidän "fiksuin koira ikinä" on oppinut ymmärtämään kelloa. Meillä on tuvassa vanha "lyövä" seinäkello ja monen monta kertaa Namu on mielestään liian pitkäksi venyneen uneni keskeyttänyt juuri kellon lyötyä 10 kertaa.

Olinpas sitten herättyäni todella virkeä. 9 tuntia on mulle just'hyvä. Maksoin laskut, paitsi sähkölaskua. Sen kanssa täytyy vielä vähän pähkäillä. Jostain kumman syystä vakuutus- ja sähkölaskun 3 kk:n erät sattuvat samalle kuulle. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain (laita tehtävälistaan!). 

Tiedän, että talo on liian suuri vakuutus- ja sähkömielessä. Muuten se sopii mulle mainiosti. Mihin ne tavarat muuten laittaisi? Navettakin on vielä pullollaan muuton jäljiltä ja se sentään tapahtui 2001. Lapsille on valmiiksi pedatut (saavat ihan itse hoitaa) pedit yläkerrassa, joka vähentää mun stressiä...Pitäisi varmaan laittaa taas se styrox yläkerran oviaukkoon (laita tehtävälistaan!), jolla estetään energiavuoto käyttämättömään tilaan. No joo, 3 kk:n sähkölasku 1.100 euroa, vaikka meillä käytössä: ilmalämmityspumput, makkarin pönttöuuni, tuvan takka( avo-) ja keittiön puuhella (käytetty viimeksi 5v sitten - no, kun ei ole pieniä klapeja).

Pakkaspäivinä meni täyteenlastattu kottikärryllinen klapeja päivässä ja suurin osa harakoille. Mutta kun tuo takka on niin ihana. Kaksi pesällistä pönttöuunissa ja loppu takassa. Talon vanha osa on suurelta osalta rossipohjainen ja jäätävän kylmä (varsinkin kun revimme korkkimaton ja kovalevyn pois).

Eikä mies siedä kylmää, ei yhtään. Verenkierto halvaantuneella vasemmalla puolella on heikko. Lattialämmitettyä kylppäriäkin pitää lämmittää auton sisätilalämmittimellä ennen kuin hän suostuu suihkuun. Ja välillä pitää sentään ihmistä pestä!

Positiivisinta päivässä: pistin ison puun takkaan mainiten siitä miehelle. Hän huomautti siitä jonkun ajan kuluttua: "Ei pala kunnolla, pitää lisätä pieniä puita." Ehkä 5. kerta sairastumisen jälkeen, kun hän huolehti (järkevästi) huushollin asioista.

Negatiivisinta päivässä: en vieläkään jaksanut kirjoittaa KELAlle selvitystä sairauslomastani. Lääkärin mielestä minä en kykenisi varsinaiseen ammattiini, KELAnkin mielestä aluksi ok, mutta sitten joku irvitys oli sitä mieltä, että minun pitää todistaa, etten kykene omaishoitajuuteenkaan kunnolla. Voi kristus! "Työkyvyttömyyttä ei kiistetä ja omaishoitajuutta arvostetaan, mutta..." VOI KRISTUS! 

Voi, että takasta tulee ihana tervaksen tuoksu...

Raija