Ettei menisi elämä liian helpoksi, niin viime viikon maanantai-iltapäivänä sai lempikoirani Namu elämänsä ekan epilepsiakohtauksen, joka jatkui ja jatkui ja jatkui - ehkä 20 h, en tiedä kun se rauhoitettiin aika tämäkästi (valvoin yhden yön sen kanssa) - aamulla lähdin ajamaan Vantaalle Aistiin ja koira vinkui häkissään koko matkan kummallisissa oireissaan. Klo 10:30 perillä ja kahden lääkärin suurin epäilys oli aivokasvain: ei tällaista epilepsiakohtauksta voi olla: Koira siis juoksi ympäriinsä yli-hyper-aktiivisena  ADHD:na ja etsi epätoivoisesti ruokaa  - vaikka roskiksista, vasen jalka heikkona ja horjuen. Jätin koiran sairaalaan ja menin pojan luokse rauhoittumaan.

Sitten sain puhelun: "Voit noutaa Namun! Vain lääkäri puhuu" Täh! Hieno kikka, menen siis "rauhallisena" kuulemaan tuomion. Mitään aivoista ei löydetty. MG-kuva ja jopa aivoselkäydinpunktion tulos normaali. Raju epilepsianestolääkitys oli aloitettu jo klinikalla injektiona. Nyt olen sitä jatkanut pillereillä jo viikon. Koira saa Barbivet 30 mg x 2 ja painaa 6 kg. Ja huojuu ja horjuu, mutta luonne on kova ja vetelee umpihangessa (siellä on parempi pito ;) Pakko nukuttaa yöt häkissä, ettei kolhi ja kaadu.

Ja isäntä sitten: Täysin sekaisin ja autettava täysiannoksestaan.

Onneksi uupumuksen äärirajoilla soitin vastaavalle hoitajalle ja nyt järjestyivät intervallit nopeasti----Olen tänään vienyt Jussin yksityiseen pikkuiseen hoitokotiin omaishoitajamaksulla (9e/vrk) ja yritän viettää vapaailtaa, huomenna varmaa pitää aloittaa taas byrokratiataistelujen viidakko ;)